Jos vaikka tällä kerta ennättäisi kuulumisia kirjoitella. Johan tuosta edellisestä kerrasta onkin jo tovi vierähtänyt.  Pariin otteeeen oun alkanut kirjoittamaan vaan aina on kesken kaiken tullut sitten muuta menoa ja homma tyssähtänyt sitten siihen.

Työharjoittelussa olen nyt kolmatta viikkoa, päivät menee aikalailla koneella, joten kotosalla ei sitten enää koneella tule käytyä.

Pitkä aika kun on kulunut niin kaikenlaista on tapahtunut... suurin muutos on taatusti Hemmon kastrointi. Tiistai aamuna 20.11.09 Hemmo sai sanoa pallukoillensa heiheit kun suuntasimme eläinlääkärille klo 11.00. Poitsu nukutettiin ja samalla otettiin myös verikoe(maksa, munuaisarvot-olivat normaalit). Puol yhen aikaan kävin hakemassa Hemmon kotiin. Kello taisi olla 17 kieppeillä kun alkoi heräämisen merkkejä näkyä. Illan oli aika tokkurassa ja ulos menosta oli turha haaveillakaan. Tai sen verran ulkona käytiin että ulko-ovesta puolisen metriä ja siihen sitten istahti ja näytti ettei sitä saanut enää suuntaan eikä toiseen. Eli sinä päivänä ei tehty edes pissiä.

Illalla kuitenkin vähän jo häntäkin heilu ja ruoka kelpasi hyvin paaston jälkeen, mutta tosi levoton oli ja liikkuminenkin oli sitä, että vauhilla sännättiin haluamaan paikkaan ja äkkiä pylly maahan. Lautasantenni ei onneksi tuottanut ongelmia, mitä nyt vähän törmäiltiin sen kanssa.  

Yöllä Hemmo sitten kapusi sänkyyn ja tunki samalla tyynylle nukkumaan. Arvatkaapa oliko sellainen kaulurilla varustettu koiruus mukava unikaveri..?  Jonkin aikaa sängyllä viihtyi ja sitten lattialle. Sängyn alle olisi kova meno ollut vaan ei reppana millään ymmärtänyt että kauluri päässä sinne ei pääse. Onnistui kuitenkin puolittain sinne menemään. Mutta sekään ei sitten ollut hyvä. Yö sitten aikalailla menikin istuessa ja aika itkuinen poika oli.

Keskiviikko aamuna olikin jo paljon pirteämpi. Tosin liikkuminen oli edelleen tosi vähäistä. Ja takapuolta ei millään halunnut maasta nostaa. Aamulla pihassa kateltiin maaliman menoa... pissistä ei vieläkään kuulunut mitään. Mentiin takaisin sisälle ja pariin otteeseen käytiin pihassa... ihan turhan. Alkoi olla jo yli vuorokausi menny leikkuusta. Mentiin taas ulos ja lopultakin se kauan kaivattu piiiiitkä pissi tuli.  Siinä sitä sitten varmaan pari minuutti odoteltiinkin. Tämän jälkeen saattoikin sitten istahtaa siihen tie varrelle katselemaan. Ei suostunut hievahtamaankaan, joten poitsu syliin ja ei muuta kuin sisälle. Sinä päivänä ei tainnukaan enää ulos lähteä. Toisena yönä sitten uni maistui ja nukuttiinkin molemmat hyvin.

Torstai aamuna käytiin pihalla... ja näytti ettei taaskaan suostu pissiä tekemään. Sisällä kuitenkin jo vähän leikkimisen merkkejä osoitti. Arasteli vieläkin liikkumista. Näki kyllä että mieli olisi tehnyt kirmailla. Päivemmällä mentiin ulos ja jälleen istahti pihalle. Puoliväkisin sitten kiskoin Hemmoa liikkeelle makupalojen kera. Vihdoinkin sai poitsun liikkeelle ja sen jälkeen sitä sitten mentiinkin ja sai tarpeensakin tehtyä.  Pikku lenkki käytiin tekemässä, eikä tarvinnut edes sylissä kantaa pois.  Lenkiltä tultiin niin Hemmo polleana asteli sisälle ja voi sitä riemua kun saattoi taas liikkua. Vauhtia tuli kokoajan lisää... välillä vähän liikaakin. Eka lenkin jälkeen lähti mielellään ulos ja ensmäiset pari päivää mentiinkin suht lyhyillä lenkeillä.

Kuva on sunnuntailta(5pv leikkuusta), jolloin oli onnistunut hajoittamaan kaulurin.

 

Ensimmäinen kauluriton päivä taisi olla keskiviikkona, eli viikko leikkuusta. Koira kahtoi kysyvän näköisenä vuoronperää minua ja kauluria eikä ollut moksiskaan kun pääsi(vai joutui..?) eroon siitä.   Ajattelin vielä laittaa varmuuden vuoksi yöksi ja olin jo varma että siitä alkaa kauhea painiminen. Mutta kaulurin nähdessä alkoi häntä heilua ja tuli itse päänsä pujottamaan läpi.  

Tosin se kauhea turvotus pusseissa(muistutti aivan tennispalloa) ei millään tahtonut laskea. Joten lääkekuuri jatkui vielä. Pari viikkoa meni leikkuusta, eikä mitään muutosta. Soitin eläinlääkärille ja katottiin vielä pari päivää ja jos ei mitään tapahdu niin ei auta kuin uudestaan leikata. Ja mitäänhän ei tapahtunut... paitsi kun päästiin eläinlääkärille ja Hemmo oli jo nukutettu niin jalkovälistä löytyivätkin kurttuiset pussit.   Tulipa helpottunut olo.  Siitä ne sitten lähtivätkin pienentymään melko nopsaan.

Oiskohan kuukausi kulunut suunnilleen kun käytiin mökillä ja pitkästä aikaa Hemmo pääsi irralleen juoksemaan. Oli kivaa!

Että siinäpä lyhyesti kerrottuna tämmöistä.

Joku aika täällä saatiin vielä lumesta nauttia ja käytiin muutama kerta potkukelkalla lenkillä ja vauhtia kyllä riitti. Tosin ne kaikki lumet ovat jo sulaneet.  

Mutta muutama talvinen kuva viimetalvelta...

 

22.-23.8.09

Pitkästä aikaa lähdimme(minä, avopuoliso, sekä Hemmo) mökille ja vietimme yötä siellä. Edellisestä yöpymisestä taitaa olla huimat 3kk.

Eilen paistelimme nuotiolla makkaraa ja nautimme ihanasta ilmasta. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja järvi oli lähes peilityyni. Hemmo katseli vierestä kiltisti, kun itse söimme ja odotteli josko hänkin saisi vähän maistiaisia ja pitihän se poitsullekin vähän antaa.

Seuraavana olikin sitten vuorossa saunan lämmitys ja Hemmo auttoi sitten omalla tavallaan(ei niinkään toivotulla tavalla) halkojen kantamisessa ja yritti halonkantotelineestä saaha itselleen sellaisen, mutta se jäikin sitten yrittämisen tasolle se.  Saunoimme ja joskus 9:n aikoihin illalla lähdimme(ilman Hemmoa) metällä käymään. Viimevuonna kokeilimme, miten Hemmo reakoi kun ampuu. Noh... koiraahan ei juuri kerennyt kuin vilaukselta näkemään että se paineli suoraan mökkiin ja sängyn alle. Ja haulikko oli pysynyt hyvin muistissa, jo pelkkä näkeminen riitti eilen ajamaan Hemmon taas sängyn alle. Jätin sitten radion siksi aikaa päälle, ettei Hemmo pauketta kuulisi. Illan hämärässä, lähdimme soutelemaan kohti mökkiä, saaliina sorsa. Aikaa reissulla kului vajaa pari tuntia. Ovella Hemmo tulikin vastaan ja kahteli vähän siihen malliin, että vieläkö se hirmu on matkassa. 23 aikoihin käytiin Hemmon kanssa vielä ulkona pyörähtämässä ja ulkona alkoi olla lähes pilkkopimeää. Sitten ei muuta kuin nukkumaan.

9:n aikoihin aamulla päästin Hemmon ulos ja Hemmo rappusilla seuraili jonkun aikaa maaliman menoa. Sitten ykskaks huomaa... mikä kumma roikkuu puussa..? Varovasti lähestytään... ... ?!!? Vähän haukahdellaan... Ei, se ei vastaa... Vielä vähän lähemmäs. Vielä vähän lähemmäs... Haa! Sorsa! Olipa poika innoissaan linnusta, häntä heilu ja muutaman sanankin sanoi tälle. Sorsa menikin sitten edeltä autoon odottelemaan ja Hemmokin rauhoittui. Joimme kahvit ja kasasimme kamppeet kasaan ja lähimme pikku hiljaa kylille päin ajelemaan. Takana mukava reissu.

19.08.09

Aurinko paistoi ja vielä mukavan lämmin keli oli, joten kävin Hemmon kanssa Lentuankoskella päin makkaranpaistossa.

Nuotiopaikalle kun päästiin, niin annoin pojan vähän aikaa irrallaan olla. Paikalle lennähti kuin tilauksesta tikka ja tikathan ovat Hemmosta niiiiin mahottoman mukavia, joten katsoin parhaakseni pitää pojan kytkettynä loppuajan. Meillä olisi lukemattomat tikkapaistit, jos lasketaan kaikki Hemmon haukkumat tikat.  Kaikinpuolin mukava reissu ja Hemmokin sai pari suupalaa.

 

Mökkeilyä

Muutama kuva viimeviikkoiselta mökkireissulta. Mökkeily on taatusti sellainen mihin Hemmo ei tule ikinä kyllästymään. Tästä nauttii niin omistaja kuin koirakin!